Lisää Luumäen kokouksesta
Saanko esitellä
Tapaaminen lähti käyntiin hyväntuulisesti, kun Luumäen seurakuntatalon eteisessä oli vastassa tomera yhdeksänvuotias Hannakaisa Tielinen jakamassa nimilappuja. Niissä sukuhaarojen väritunnukset olivat samat kuin esittelyssä apuna käytetyssä sukupuutaulussa.
Aiemmista kokouksista hallitus oli oppinut, että tulokahvit maistuisivat. Onhan monella tulijalla varhainen lähtö aamulla. Osallistumismaksun kurissa pitämiseksi luumäkeläiset seuran jäsenet olivat päättäneet leipoa yhdessä ja tarjota kahvit ja pullat. Yllätyksenä pöydässä oli lisäksi herkullisia karjalanpiirakoita ja munavoita. Menekkiä oli. Huone täyttyi puheensorinasta.
Sukutaulun eteen ryhmittäydyttiin vuorotellen Rietun lasten ja heidän lastensa mukaisessa järjestyksessä. Joku sisaruksista esitteli muutamalla sanalla paikalla olijat.
Tapaamisen aluksi sukuseuran luumäkeläisten jäsenten tarjoama kahvi irrotteli mukavasti kielenkannat ja antoi hyvän alun yhdessäololle.
Kaipausta ja iloa
Seurakuntatalolta siirryimme kirkkoon. Tunnelmallisen hetken aluksi kanttori Hannu Muukka lauloi. Musiikki ja kesäpastori Minna Lappalaisen puhe nosti monella tunteet pintaan, silmäkulma kostui ja nenäliinaa tarvittiin.
Perinteen mukaan sytytettiin kynttilät edellisen sukukokouksen jälkeen kuolleille ja syntyneille suvun jäsenille. Ajasta iäisyyteen siirtyneitä oli vähemmän kuin syntyneitä, mikä todistaa suvun elinvoimaisuudesta.
Luumäkeläinen Svinhufvud
Aukko meidän monen sivistyksessä täyttyi, kun kirkosta suuntasimme presidentti P.E. Svinhufvudin haudalle. Siellä kuulimme muun muassa siitä, miten presidentin hautajaisiin Luumäelle sodan aikana maaliskuussa 1944 kokoontui koko valtiojohto. Ilmavoimien tehtäväksi oli annettu hautajaisten turvaaminen.
Hautausmaalta siirryimme autoilla Svinhufvudin kotiin Kotkaniemeen, joka oli vuodesta 1908 Svinhufvudien kotina. Presidenttikautensa jälkeen P. E. Svinhufvud asui Kotkaniemessä kuolemaansa asti ja rouva Ellen Svinhufvud vuoteen 1953. Vuosina 1972–1999 talossa asui presidentin pojanpoika Jorma puolisonsa Sirkan kanssa. Kotkaniemi avattiin vuonna 2000 museona yleisölle.
Kotkaniemi
Sirkka Svinhufvudin opastus Kotkaniemessä oli hyvin henkilökohtainen, koska hän kertoi entisestä kodistaan ja miehensä isovanhemmista. Tarinoita kuunneltiin innostuneen hiljaisuuden vallitessa.
Sinikka Svinhufvud otti jo Kotkaniemen portailla kokousväen haltuunsa. Tilanteen kehittymistä seuraa oikealla tämän sukukokouksen puuhanainen Leena Tielinen.
Salpalinjalta syömään, kokoukseen ja lähtökahveille
Paluumatkalla Luumäen seurakuntatalolle pysähdyimme Salpalinjalla. Bunkkerilla Hannu Ilves esitteli Salpalinjan rakentamisen vaiheita ja linjan merkitystä Suomen puolustusvalmiuteen. Halukkailla oli mahdollisuus käydä ahtaassa bunkkerissa sisällä.
Oppaan mukaan Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä keväällä 1941 enimmillään 35 000 miestä. Luumäki kuuluu aikanaan 1 200 kilometrin pituisena olleen linjan vahvimmin varustettuun osaan.
Seurakuntatalolla maukas ateria, palapaisti, lämminsavulohi ja makaronilaatikko sekä salaatit, teki kauppansa. Jälkiruokana ollut kupillinen kahvia karkotti uneliaisuuden. Kokouksen kulku selviää pöytäkirjasta.
Lähtökahvilla oli tarjolla päivän teeman mukaisesti Ellen Svinhufvud -kakkua. Päivä päättyi arpajaisiin, jossa palautetut nimilaput toimivat arpoina. Hyvä idea Leena Tieliseltä. (E-L N)