Juha Talka
Juha Talka, syntynyt 20.heinäkuuta 1945 Lappeen kunnan Uus-Lavolassa. Sukujuureni ovat vahvasti Lemillä: isäni Toivo Talka s.1921 Ruomin kylässä. Äitini Laila s.1926 Turun kylän Toikassa linja-autoliikennöitsijä Antti Turkun nuorin tytär. Antti Turkun puoliso oli Anna-Liisa Turku, o.s Olkkonen ja hänen äitinsä oli Anna Maria Parjanen. Tämä linkkinä Parjasen sukuun.
Kansakoulun aloitin uudessa 1951 valmistuneessa Lavolan koulutalossa 1.9.1952. Opettajan suosituksesta pyrin 1956 oppikouluun ja pääsykokeissa hyväksyttiin oppilaaksi Lappeenrannan Lyseoon. Lyseo oli poikakoulu, jonka tiilinen rakennus oli valmistunut 1892 Suomen suuriruhtinaskunnassa, Venäjän keisarikunnan autonomisella alueella. Keskikoulun päättötodistuksen sain 1961 ja lukion aloitin samana syksynä. Kolme lukiovuotta sujui ongelmitta. Abivuotena opiskelu olikin sitten intensiivistä. Koulutyö päättyi penkkareihin helmikuussa. Olimme varautuneet torvin ja trumpetein, mutta kova pakkanen ja auton lavalla, ei soinut soitto - torvet jäätyivät. Ylioppilaskirjoitukset eivät pahemmin jännittäneet. Ylioppilastutkinto hyvin arvosanoin 1964. Hain samantien vapaaehtoisena 19v armeijaan ja pääsin Lahteen Salpausselän It Patteristoon. Alokasajan jälkeen aliupseerikouluun Hyrylään neljäksi kuukaudeksi. Joulukuussa komennus Reserviupseerikouluun Haminaan kurssille 117. Sotatiedeopinnot sadan päivän kuluttua päättyivät ja ylennys kokelaaksi. Palvelus jatkui Lahdessa, mutta koulutus tutkatoimintaan Hyrylässä vei 10 päivää. Eipä ehditty juurikaan omassa patterissa toimia: Rähinäremmi eli upseerin komentohihnan "voimaa" ei ehditty testata alokkaille :-) Siviiliin pääsin 10.5.1965 ja ylennys reservin vänrikiksi.
Pohdinta jatko-opinnoista johti yrittämään päästä Helsingin Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hammaslääketieteen linjalle. Kuukauden kestäville karsintakursseille onnistuin pääsemään. Väli- ja loppukokeiden tulosten ratkettua sain kirjeen heinäkuun lopussa, että opiskelupaikka hammaslääkikseen on valmis ja aloitus 1.9.1965. Ryhmäämme valittiin 32 opiskelijaa Kandidaattiopinnot kestivät kaksi vuotta. Sitten alkoi klinikkaopetus Yliopiston Hammasklinikalla Fabianinkadulla, Porthanian vieressä. Kesällä 1969 olin toisen kandin kanssa Etelä-Savossa kouluhammaslääkärinä. Ensimmäinen ihminen laskeutui kuuhun 20.07.1969 ja samana päivänä vanhempi maanviljelijä tuli potilaaksi. Sanoimme hänelle, eikös ole ihmeellistä että nyt on ihminen kuussa. Hän totesi: "Onhan sekin ihmeellistä, mutta sitä minä en vaan ymmärrä että pellot pannaan pakettiin." Niinpä niin ajattelimme me: Omat asiat ensin , muut vähemmän tärkeitä.
Kun kaikkien oppiaineiden loppukokeet oli suoritettu, mentiin 10.3.1970 Lääkintöhallitukseen ja vannottiin lääkärivala. Näin sain oikeuden harjoittaa hammaslääkärin työtä. 0lin päättänyt aloittaa yksityispraktikkona ja vapaa huoneisto löytyi Helsingin Myllypurosta. Omistajahammaslääkäri oli muuttanut muutamaksi vuodeksi ulkomaille. Vastaanotto oli asuinhuoneiston yhteydessä. Ostin koneet ja laitteet ja muut tarpeelliset aineet ja ilmoitus uudesta vastaanotosta. Potilaita oli runsaasti ja päivät pitkiä. Omistaja ilmoitti kesällä 1973, että voisit alkaa etsiä uutta paikkaa, he tulevat takaisin Suomeen. Lähiseudulta en löytänyt sopivaa paikkaa ja Hammaslääkärilehdessä oli ilmoitus opiskeluajan tutuilta kollegoilta: Lahdessa ryhmävastaanotto, yksi huone vapaana. Muutto Lahteen 9/1973 ja Hämeenkatu 7 vastaanotto. Homma lähti hyvin käyntiin ja monta vuotta praktiikka toimi siinä menestykkäästi.
Lahtelainen pankki ilmoitti 1975 rakentavansa uuden toimitalon Aleksanterin- ja Vesijärvenkadun risteykseen: aivan kaupungin keskustaan. Sen ylin 3. kerros oli tarjolla lääkäri- tai hammaslääkäreille. Kollegat Seppo Airosmaa ja Ville Ryymin innostuivat mukaan ja perustimme Siltapuiston Hammaslääkäriaseman. Toiminta aloitettiin 1976 syksyllä. Pinta-alaa n 400m2. Hoitohuoneita oli kuusi, lisäksi välinehuoltotila, panoraama-röntgenkuvaushuone, toimisto, tekniikantila, 2 potilas WC, henkilökunnan pukutilat ja "tärkein" - kahvihuone. Parhaimmillaan meillä työskenteli osa-aikaiset mukaanlukien 34 henkilöä, hammaslääkäreitä 11 , lääkäreitä 2.
Kun aloitin urani, hampaanpoistoja saattoi olla yli kymmenen potilasta päivässä, viimeisenä vuotena ehkä yksi kuukaudessa. Ihmiset olivat oppineet kotihoidon oleellisen merkityksen. Silti hammaskaries oli yleisin syy hoitoon - Reikiä! Hammasimplantit tulivat hoitovalikoimaan 1995 ja kalleudestaan huolimatta niistä tuli kysytty vaihtoehto. Työskentelin Siltapuistossa vuoteen 2010 asti jäädessäni eläkkeelle eli 34 vuotta.
Vuosi 2001 oli dramaattinen. Kaulalleni ilmaantui patti, joka todettiin etäpesäkkeeksi. Itse kasvainta etsittiin pitkään, kunnes magneettikuvaus löysi sen syvältä kielen tyvestä. Diagnoosi:levyepiteelikarsinoma basis linquae. Lahdessa ei voitu operoida, vaan Tampereen yliopistosairaalan korvaosasto oli hoitopaikka. Apul.prof Juhani Pukander johdolla suoritettiin vaativa operaatio ns radikaali neck, joka kesti 10 tuntia. Kolme viikkoa osastolla ja sitten kuukauden toipumisajan jälkeen viisi viikkoa sädehoitoa arkipäivisin- omalla autolla Lahdesta Tampereelle päivittäin edestakaisin. Operaatio aiheutti ongelmia: puhe on hiukan epäselvää :k,h,g äänteet vaikeita ja syöminen sekä nieleminen on melko hankalaa. Pureskelun teho huono, koska kielen ohjaus pienen koon takia on huono. Töihin palasin puolen vuoden jälkeen, mutta tein vain osapäiväisenä. Alaleuan kärjessä näkyy pysty arpi, josta leuka katkaistiin.
Harrastuksista ykkönen on ollut tennis, jonka aloitin Lahdessa 1975. Uusi tennishalli valmistui 1982, jolloin ympärivuotinen pelaaminen tuli mahdolliseksi. Reilut 40 vuotta palloa on lyöty: nelinpeliä maanantaina ja torstaina kaksi tuntia. Kesällä myös sauvakävelyä ja talvisin hiihtoa, mutta lyheneviä lenkkejä, eikä luistelutyylillä. Kun on hyvä fyysinen kunto, kaikki asiat sujuvat paljon keveämmin. RUK 117 jo 1965 oppilaskuvauksessa sanotaan:Hyvä fyysinen kunto on henkisen elämän perusta. Eläkeläisenä olen viihtynyt erinomaisesti, mihinkään ei ole kiire. Sukuseuran toimintaan tulin mukaan 2013.
Perheeni
Naimisiin menin 1968 Sari Tyrisevän kanssa. Lapsia kaksi poikaa Olli s.1973 ja Lasse s.1977. Lapsenlapsia viisi: kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Kun Mummi ja Vaari nykyisin kutsuu lapset perheineen kahville , kattaus tehdään 11 hengelle.
Mainittakoon tässä, että Ollin tytär Anna on päässyt Helsingin Yliopistoon hammaslääkäriopiskelijaksi alkaen elokuussa 2025. Vaari on saanut seuraajan omalle alalle!! Perheellämme oli vuodesta 1970 alkanut koiraharrastus, jota kesti 35 vuotta. Rotu oli SALUKI, ylväs, kaunein ja elegantein vinttikoira laji, persianvinttikoira tai gasellikoira. Rotu on maailman vanhimpia. Salukin karva on sileää ja pehmeää, korvissa pitkät hapsut ja hännän koko pituudessa riippuvat hapsut. Kolme eri koiraa meillä oli ja kaikki elivät 15-17 vuotta. Ne juoksivat mielellään ja kovaa, mutta juoksukilpailuissa emme käyneet. Meidän hauvat olivat näyttelykoiria.
Unohtumaton potilastapaus
Syksyllä 1989 olin hoitamassa miespotilasta, kun hoitohuoneen ovi avautui ja sisään astui mies, jolla oli toisessa kädessä pistooli ja toisessa rambopuukko. Hän sanoi: Otat minulta hampaan pois! Ensi ajatus oli, mitä pilaa tämä on, mutta jotenkin näin hänen kasvoistaan, ettei hän taida olla aivan terve. Totesin että kyllähän hampaita meillä poistetaan, mutta miksi sinulla on aseet. Heräsi kysymys, jos en noudata hänen pyyntöään , käyttäytyykö hän väkivaltaisesti, olemmeko hengenvaarassa. Hoitotuolissani oli mieshenkilö ja hammashoitaja vieressä. Sanoin tulijalle että sinun täytyy istuutua tähän hoitotuoliin, jotta voin asian hoitaa. Pyysin omaa potilastani nousemaan pois, jotta tämä tunkeilija saadaan hoitoon. Potilaani katsoi viisaimmaksi häipyä huoneesta, mutta asemies huuti: et mene minnekään ja osoitti aseella. Hän palasi takaisin tuolin taakse. Kaveri istuutui hoitotuoliin ja sanoi:Et sitten puuduta. Minä siihen:mutta sehän sattuu aivan kauheasti. Kyllä minä se kestän. Mikä hammas ja mIksi pitäisi poistaa? Hän näytti yläposkihammasta (kolmijuurinen ja ei kovin helppo poistettava) Siinä hampaassa on mikrofoni, häntä kuunnellaan ja ohjataan!! Käy kiinni vaan, sanoi kaveri. Minä yritin vielä suostutella, koska minusta oli aivan älytöntä ruveta puuhaan ilman puudutusta. Puudute pistäessäni huomasin, että häneltä on tänään jo poistettu yksi hammas.Tein työtä käskettyä ja rupesin vääntämään hammasta edestakaisin . Se tuntui istuvan kuin kalliossa. Muutaman minuutin väänneltyäni kaveri rupesi huohottamaan- kipu varmasti infernaalinen ja alkoi hikoilla. Pyysin että anna minun puuduttaa se alue. No tee se, sanoi. Puudutus normaalisti, odotin, testasin, onko puutunut ja sitten luxeerattiin ja hammas irtosi. Hän kysyi heti:tTuliko se mikrofoni? Annoin sen hampaan hänelle ja katso itse, onko niin. Samalla kun hän otti hampaan käteensä, pudotti hän pistoolin syliinsä. Oma miespotilaani toimi hienosti, hän nappasi kaverin aseet itselleen. Kun tämä tajusi menettäneensä aseet, pomppasi hän ylös ja painui ovesta ulos. Soitin heti poliisille ja kerroin mitä tapahtui, poliisipäivystäjä huusi kai mikkiinsä: nyt se on Siltapuistossa. Tunnelma meillä laukesi ja kyynelissä oltiin. Poliisi soitti kohta, olemme saaneet hänet kiinni. Myöhemmin saimme tietää, että tämä Pekka oli Kuopion Niuvanniemen sairaalasta lähtenyt linja-autolla Lahteen (oli kotoisin lähikunnasta) ja hankkinut kaupasta aseet. Mikrofonihammas on minulla tallessa pöytälaatikossa.